Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Erakkoravut


Pääjakso: Arthropoda (niveljalkaiset)

Alajakso: Crustacea (äyriäiset)

Luokka: Malacostraca (kuoriäyriäiset)

Lahko: Decapoda (kymmenjalkaiset)

Osalahko: Anomura (Erakkoravut)
MacLeay, 1838



Erakkorapu luonnossa:

Luonnonvaraisia erakkorapulajeja on noin 500. Suurin osa lajeista on vedessä eläviä, mutta myös maalla eläviä rapuja löytyy useampi. Coenobita- sukuisista ravuista sisämaassa eläviä ovat C. cavipes, C. brevimanus ja C. clypeatus. Rannan tuntumassa tavattavia lajeja mm. C. perlatus, C. violascens, C. compressus.


Luonnossa rapuja tavataan satojen yksilöiden laumoissa. Ne ovat kaikkiruokaisia, ja myös mädäntyneet raadot ja kasvinosat kelpaavat ravinnoksi. Hämäräaktiivisina eläiminä ravut ovat aktiivisimmillaan öisin ja iltahämärässä.


Lisääntyminen tapahtuu myös maalla elävillä ravuilla meressä, kun naarasrapu pudottaa munansa veteen. Ravunpoikaset elävät vedessä, kunnes alkavat muistuttaa aikuista erakkorapua. Tämän jälkeen poikaset hakevat itselleen sopivan kuoren ruumiinsa suojaksi, ja alkavat elämään maalla aikuisten rapujen tavoin. Ravun kidukset kehittyvät maalle noustessa keuhkoiksi, jotta se pystyy hengittämään.


Erakkorapu lemmikkinä:

Useimmiten eläinkaupoissa myytävät erakkoravut ovat lajiltaan Coenobita Clypeatus (englanniksi yleisimmin purple pincher). Lajia tavataan luonnossa muunmuassa Karibialla ja Floridassa. Nuori rapu on yleisimmin väritykseltään vaalean oranssi, aikuisena punaisesta/violetista ruskehtavaan. Ravun jalkoja koristaa tummat pisteet, saksissa voi olla myös karvoja. Ravut elävät suurissa laumoissa, joten yksinasujiksi niitä ei kannata ottaa. Nimi on siksi hieman harhaanjohtava.


Terraario:

Rapujen terraarioksi käy hyvin lasiterraariot verkkokannella, liukuoviterraariot tai itse rakennetut kosteutta kestävät terraariot. Ilmankosteus tulisi olla 70-80%, ja tarvittava lämpötila 24-30 astetta. Liian kuivassa tai kuumassa terraariossa ravut kuivuvat ja kuolevat. Korkean ilmankosteuden vuoksi myös ilmastointi tulee olla riittävää, jotta terraarioon ei muodostu homeita, ja ravuilla on muutenkin helppo hengittää. Helpoin tapa järjestää terraarion lämmitys on asettaa terraarion toiseen päätyyn lämpölamppu, jolloin terraarioon muodostuu myös lämpötilaeroja (mikäli terraarion leveys on tarpeeksi suuri).


Kosteuden ylläpitoon on monia vaihtoehtoja:

Kosteutus/sumutusjärjestelmät- Ilmankostuttimet, Mist ja Fogger-laitteet eläinkaupoista

Sumutinpullo- Halvin ja hyväkin vaihtoehto, kunhan muistaa suihkutella terraariota päivittäin

Rapujen altaat- Juoma ja uima-altaista haihtuva vesi ylläpitää myös ilmankosteutta, ja on hyvä lisä muun kostutuksen rinnalla. Sijoittamalla vesialtaat/altaan lämpimään päätyyn tehostat haihtumista.


Terraarion pohjamateriaaliksi voi käyttää hiekkaa, luonnonturvetta tai erilaisia kuituja, joita myydään lemmikkitarkoitukseen. Hiekka kannattaa pestä ennen terraarioon laittoa. Ravut ovat kovia kaivelemaan, niille kannattaakin laittaa pohjamateriaalia tarpeeksi paksu kerros. Myös nahkaa luova rapu yleisesti kaivautuu kosteaan pohjamateriaaliin. Pohjamateriaalia laitetaan vähintään kaksinkertainen määrä laskien suurimman ravun korkeudesta.


Lisäksi terraarioon tarvitaan juomakuppi/uima-allas, eli laakea vesiastia, josta rapu juo tai voi käydä halutessaan myös kylpemässä. Etenkin rannan tuntumassa eläville lajeille myös suolavesiallas on tarpeen. (Myös sisämaan lajeilla voi käyttää suolavesiallasta.) Tavallinen kraanavesi sisältää yleensä klooria, joka on ravuille haitallista. Vesiastioiden vedet onkin syytä käsitellä vedenparannusaineella ennen tarjoamista. Kloori poistuu vedestä myös vettä seisottamalla.


Ruokakuppi on myös pakollinen varuste, joskin ravut ovat yleensä melko sotkevia, ja saattavat viedä ruokaa muuallekin terraarioon. Ruokakupiksi käy hyvin litteät simpukankuoret tai pieni muovilautanen.


Tärkein ”sisuste” on rapujen vaihtokuoret. Tyhjiä kotilonkuoria on hyvä olla tarjolla koko ajan useita erilaisia, jotta rapu voi halutessaan/kasvaessaan vaihtaa itselleen sopivan kuoren. Monesti myös nahanluonnin jälkeen rapu vaihtaa kuortansa. Suosituimpia kuoria ovat ns. turbokotiloiden kuoret, eli pyöreät kotilonkuoret, joissa on myös pyöreähkö aukko. Ilman kuorta rapu on erittäin haavoittuvainen.


Piilopaikat ja kiipeilymahdollisuudet vaikuttavat rapujen aktiivisuuteen ja turvallisuuteen. Luonnosta kerätyt, pestyt oksat ovat hyviä kiipeilyyn. Erilaisia luolia ja piiloja kannattaa laittaa rapujen lukumäärän mukaisesti terraarioon tarjolle.


Ruokinta:

Kalsium on ravuille tärkeä lisä ruokaan. Ravuille kalkkia voi tarjota esim. seepiansuomun muodossa. Myös puhtaasti kalkkia olevat lisävalmisteet ja kananmunankuoret käyvät kalkinsaannin takaamiseksi.


Kaikkiruokaiset erakkoravut syövät sekä lihaa että kasviksia/hedelmiä. Noin puolet päivän ruuasta tulisi koostua lihasta, koska proteiini on rapujen kuorelle (ravun ”nahka”) tärkeää.

Liharuoka:

-Toukat, madot (esim. jauhomato, verimato)

-Sirkat

-Maustamaton broileri (+luut)

-Mustekala, katkarapu, muut merenelävät

-Maustamaton liha (nauta, sika..)

-Täyslihaiset kissanruokasäilykkeet

Kasvikset:

-Kasviksista ja hedelmistä kannattaa valita luomua tai suomalaisia tuotteita, jotta ne eivät sisällä ravulle haitallisia aineita


Myös eläinkaupoissa on tarjolla erakkoravuille erilaisia valmisruokia ja pellettejä, joita voi käyttää lisänä muuten monipuolisessa ruokavaliossa.


Käsittely:

Käsitellessä rapua kannattaa muistaa, että ravulla on voimakkaat sakset, joilla se voi tarttua ihosta kiinni. Yleensä ravut ovat kuitenkin melko rauhallisia. Rapua voi käsitellä myös hanskoilla, tai nostaa kuoresta esimerkiksi terraarion vaihtotilanteessa.


Sukupuolet:

Ravun sukupuoli on helppo tunnistaa, jos pääset kurkkimaan ravun ”alle”. Naaralla on ruumiissaan takaosassa ylimääräiset pienet jalat.


Loiset:

Uusille asukeille on hyvä tehdä loistarkistus. Yleisimpiä loisia ovat punkit, jotka voivat olla haitallisia ja jopa tappavia ravuille. Punkkien häätö voi olla pitkä prosessi; terraario tulee pestä ja desinfioida, yleensä jopa useaan otteeseen, mikäli edelleen punkkeja ilmaantuu. Rapuja voi kylvettää suolavedessä, mikä yleensä poistaa punkkeja tehokkaasti. Myös petopunkit (Hypoaspsis miles) ovat terraarioharrastajien keskuudessa lisääntynyt keino hävittää ei toivottuja vieraita. Petopunkit eivät ole haitallisia terraarion asukeille, vaan poistavat vain punkkiongelman.


Nahanluonti:

Nahkaa luodessa rapu on haavoittuvaisin. Jos lajitoverit häiritsevät liikaa nahkaansa luovaa yksilöä, on ne hyvä erottaa karanteeniterraarioon nahanluonnin ajaksi. Nahkaa luovaan rapuun ei saa koskea. Ravun nahanluonti on pitkä prosessi; nuorilla yksilöillä pari viikkoa, mutta aikuisella nahanluonti voi kestää jopa kuukauden. Nahanluonnin jälkeen rapu syö vanhan nahkansa, ja saa siitä vitamiineja ja kalsiumia.


Ääntely:

Ravut voivat pitää kurnutukseen tai sirkutukseen viittaavaa ääntä peloissaan, uhattuna tai joskus ihan muuten vaan.





(C) H.Härkönen 2009
©2017 Heidin kotisivut - suntuubi.com