Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Tietoa Mongolian gerbiileistä

Tieteellinen nimi: Meriones unguiculatus, alaheimo: Gerbillinae, suku: meriones, heimo: muridae, eli rottaeläimet

"Meriones" on kreikkaa ja merkitsee Soturia. Meriones oli aikoinaan persialaisten sodan jumala, joka käytti villisianhampaiden koristamaa kypärää. "Unguiculatus on puolestaan latinaa, joka tarkoittaa "kynsin varustettu". Eli Meriones Unguiculatus on "kynsin varustettu sotilas". :) 

"Epävirallisia nimiä": Aavikkorotta (-hiiri), hyppymyyrä, taskukenguru

Englanniksi: Mongolian gerbil

 Lyhyesti luonnonvaraisista: Mongolian gerbiili on kotoisin nimensä mukaisesti Mongolian aroilta Aasiasta. Luonnonvarainen gerbiili on tottunut suuriin ilmanvaihteluihin (kuumat kesät, kylmät talvet), joista se selviää kaivautumalla maan sisään, tunneliverkostoonsa. Ravintona luonnovaraiset gerbiilit käyttävät marjoja, hedelmiä, ja silloin tällöin hyönteisiä, joista saa tarvittavan nesteen.

 Gerbiili lemmikkinä:

Asumus:  Tilava terraario tai häkki. Jos haluaa, että gerbiilien kaivamat purut pysyvät sisällä, on järkevämpää käyttää lasista tai muovista terrrariota. Tosin gerbiilit ovat kovia pureskelemaan kaikenlaista, jolloin myös muoviset seinät voivat saada kyytiä. Itse käytin muovista "dunaa" vain silloin, kun gerbiilit lähtivät lomalle mukaan. Vanhasta akvaariosta saa gerbiilille sopivan asumuksen, kunhan se on tarpeeksi tilava. Terraariossa tulee olla verkkokansi, jotta ilmanvaihto toimii. Terraarion minimikokona suositellaan vähintään seuraavia mittoja: korkeus 30cm, leveys 40cm, pituus 60cm, tarkista voimassa olevat suositusmitat. Itselläni gerbiilit olivat 112 litraisessa (70x40x40cm) terraariossa, ja pääsivät päivittäin juoksentelemaan myös valvotusti vapaana aidatulla alueella (osasivat myös vaatia hyppäämällä terraarion kattoon roikkumaan!).

 Pohjamateriaali: Tavallinen jyrsijänpuru kestää parhaiten gerbiilin "käsittelyssä", siihen voi kaivaa tunneleita, ja se syö hajuja jonkin verran. Harvoin gerbiili voi olla allerginen (tai omistaja) jyrsijänpurun tuomalle pölylle. Silloin voi käyttää palakuiviketta tai puupellettiä (Mörtti-röpö, Tact),  jotka tosin voivat tehdä gerbiilin turkin rasvaisen näköiseksi. Sahanpuru, hiekka ja turve/multa pölisevät, eivät ime kosteutta ja alkavat haista, joten älä käytä näitä terraarion pohjamateriaalina.

Gerbiilit tykkäävät kaivella puruissa, joten sitä tulisi olla terraariossa vähintään 10cm kerros (vaikka myös tällä määrällä pohja tulee usein näkyviin, jos ahkeria kaivajia). Purut tulisi vaihtaa 1-2 viikon välein, tai jos terraario näyttää muuten likaiselta. Itse gerbiilin jätökset eivät juuri haise, jos terraarion puhdistaa säännöllisesti. Älä käytä voimakkaita puhdistusaineita terraarion puhdistukseen.

Sisustus: Gerbiileille voi laittaa terraarioon erilaisia luonnon oksia, tasoja, riippumattoja (tosin tulevat usein syödyksi),  pesämökkejä, ruokakuppi ja juomapullo. Vain mielikuvitus on rajana, sekä turvallisuus.

Muovisia esineitä gerbiileille ei kannata laittaa, niistä tulee yleensä nopeasti silppua, kannattaa myös huomioida pesämökeissä tai vastaavissa ikkunoiden koko, ettei gerbiili jää niihin jumiin. Paperihylsyt, joita jää wc-paperirullasta ja talouspaperista ovat oivaa tekemistä gerbiileille. Meidän pojat olivat varsinaisia pahvisyöppöjä, ja vaikka kuinka monta rullaa laittoi, aina silputtiin loppuun asti. Erilaiset oksat kannattaa pestä ennen terraarioon laittoa, jotta mukana ei tule tuholaisia tai bakteereja. Puiset oksat pienenevät nopeasti gerbiilien hampaissa.

Juomapulloksi käy eläinkaupoissa myytävät hamsterin juomapullot, koko on itse päätettävissä (hiiri-->kanikoko). Itse koin hyväksi käyttää sellaista keskikokoista juomapulloa. Ruokakuppina voi käyttää savikuppia, posliinikuppia tai vastaavaa. Itse laitoin ruokakuppiin tarjolle vain kuivaruuan, tuoreet ruuat tarjottiin pieneltä nuken lautaselta (metallinen), joka oli helppo ottaa pois, kun ruoka ei enää kelvannut/ alkoi kuivua.  Ruokakupille ja juomapullolle oli erillinen taso rakennettu, jotta kaivaessaan gerbiilit eivät saaneet peitettyä ruokaa puruilla. Jos purukasa osuu juomapulloon, se yleensä myös tippuu tyhjäksi. Joskus silti gerbiilit onnistuivat kaivamaan koko terraarion purut pelkästään toiseen päähän, joten tämäkään ei mikään idioottivarma keino ollut. :)

 Sisustusta mietittäessä pitää muistaa gerbiilin turvallisuus, ei saa laittaa liian teräviä esineitä, saati myrkyllisiä kasveja. Juoksupyörä on gerbiileiltä kielletty, sillä ne voivat katkaista häntänsä siinä juoksiessaan.  Pesäksi sopii hyvin saviruukku kyljelleen kaadettuna, tai kookospähkinän puolikas, joita saa myös eläinkaupasta, ellei itse halua lähteä kaivertamaan.

Useimmat yksilöt nauttivat hiekkakylvyistä, ja eläinkaupasta voi ostaa tarkoitukseen soveltuvaa Chinchilla hiekkaa. Hiekka-astian voi laittaa päivittäin tai harvemmin gerbiileille terraarioon, ja eläimet käyvät pyörimässä hiekassa puhdistaen turkkiansa. 

Ruokinta:  Pääruokana gerbiileille on siemensekoitus, joita on monia eri vaihtoehtoja nykyisin eläinkaupoissa. On myös erityisesti gerbiilille suunniteltuja seoksia. Kannattaa katsoa, ettei seoksessa ole liikaa auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä, sillä niissä on usein liikaa rasvaa (näkyy myös gerbiilin turkin kunnossa).  Herkkupäivinä voit antaa gerbiilille muutaman pähkinän. :) Kuivaa heinää voi pitää tarjolla, kaikki eivät siitä kuitenkaan välitä (kannattaa katsoa ettei ole liian pölisevää).

Gerbiilien hampaat kasvavat jatkuvasti, joten kovaa järsittävää on hyvä pitää tarjolla. Tähän käyvät esimerkiksi puun oksat, koirankeksit (rajoitetusti), jyrsijälle tarkoitetut herkkukivet, kuiva leipä (rajoitetusti suolan takia).

Tuoreena ravintona voi tarjota erilaisia vihanneksia ja marjoja. Silloin tällöin voit antaa herkkuna myös jauhomatoja, jauhelihaa, juustoa, jugurttia. VETTÄ tulee olla aina tarjolla, vaikka gerbiilit eivät välttämättä paljoa juokaan.  Kiellettyjen listalla ovat pinaatti, keräkaali, raaka papu, raaka peruna, niittysuolaheinä ja raparperi.

Terveys:  Gerbiilit ovat suhteellisen terveitä lemmikkejä, silti gerbiilin terveydentila kannattaa tarkistaa päivittäin. Terveellä gerbiilillä on puhtaat ja kirkkaat silmät, hajurauhanen normaalin näköinen (patit, tulehdukset), hengitys normaali, hampaat ehjät ja kellertävät.

Gerbiilille ominaista käytöstä ovat vilkkaus, uteliaisuus, päivällä aktiivinen, "haisematon", kesy, tarvitsee lajitoverin seurakseen.

Vältä stressiä (lepoajat, piilopaikat), vältä kosteutta (gerbiili on tottunut kuivaan), terveellinen ravinto, Puhtaus.

Erilaisia gerbiilin sairauksia: pienet haavat, vitamiininpuutteesta johtuva karvanlähtö, likaisen häkin aiheuttama raapiminen, ripuli, syömättömyys, yskä/nuha (veto,kosteus), pölystä aiheutuvat silmäongelmat, liian pitkät hampaat, liikkumisvaikeudet (vitamiininpuute, loukkaantuminen), kouristukset (perinnöllistä?, stressi, kivennäisaineiden puute), erilaiset ihovauriot ja patit (voivat olla kasvaimia).  

Lämpötila: Gerbiilille huoneenlämpö on riittävä lämpötila. Liian kuumassa (esimerkiksi kesällä automatkat) gerbiili voi saada lämpöhalvauksen.  

Käsittely:  Gerbiiliä, niinkuin muitakin eläimiä tulee käsitellä varoen, gerbiili on nopea liikkeissään ja pudotessaan liian korkealta, esimerkiksi sylistä, se voi loukata itsensä. Nuoret gerbiilit voivat myös olla kiinnostuneita käsistäsi, ja saattavat näykkäistä/purra, jolloin kannattaa olla tarkkana, ettei pudota lemmikkiänsä. Jos gerbiili tuntee olonsa uhatuksi tai pidät sitä väkisin sylissä, se voi purra. Gerbiiliä ei pestä vedellä (ellei ole pakko), vaan ne kylpevät hiekassa (mainittu ylempänä). Käsittely on kuitenkin tärkeää, jotta pystyt tarkistamaan gerbiilisi terveydentilan, ja eläin kesyyntyy parhaiten kun sitä käsitellään mielellään päivittäin. Jos gerbiilit ovat juuri tulleet uuteen kotiin, on kuitenkin syytä antaa niiden tutustua uuteen asuntoonsa rauhassa vaikkapa muutaman päivän ajan.

 Gerbiilin käyttäytyminen: Gerbiilit ovat laumaeläimiä. Jos et halua alkaa kasvattamaan gerbiileitä, tulee valita joko kaksi naarasta tai kaksi urosta (tai useampi). Yleensä myös saman poikueen urokset tulevat toimeen keskenään, joskus jopa naarailla saattaa olla enemmän kiistoja. Kasvatusmielessä gerbiilit tulisi olla eri suvuista, jotta sisäsiittoisuus olisi pois suljettu. Urosta ja naarasta ei saa pitää liian kauan keskenään, koska jatkuva synnyttäminen rasittaa naarasgerbiiliä. Kasvatuksen aloittamisesta ja geeniperimistä kannattaa kysellä kasvattajilta. 

Gerbiilit varoittavat toisiaan laumassa uhkaavasta vaarasta rummuttamalla jalkojaan alustaan. Rummutuksen kuulee hyvin esimerkiksi yöllä, jos gerbiili tuntee siihen tarvetta (itse kuulin ensimmäiset rummutukset nimenomaan yöaikaan). Omat gerbiilini rummuttivat harvoin, joten ne tunsivat varmaan olonsa suhteellisen turvatuksi. Äkkinäiset liikkeet ja kovat äänet voivat pelästyttää gerbiilin.

Päiväsaikaan on mukava seurata gerbiilien touhuiluja, ja yleensä ne kiinnostuvat ympärillä olevasta elämästä, ja tulevat kurkkimaan lasin takaa menoa. Joskus gerbiilit kuitenkin touhuavat omiansa, ja vain välillä havahtuvat kuuluviin ääniin tai liikkeisiin. Gerbiilille täytyy antaa rauhoittumisen hetki, ja yleensä ne menevätkin nukkumaan rauhalliseen paikkaan, kun ovat väsyneitä.

 

Tässä oli pienimuotoinen tietopaketti gerbiileistä, harrastajapohjalta. Tarkempia (ehkä myös pätevämpiä) hoito-ohjeita kannattaa kysellä kasvattajilta tai käydä tutustumassa Suomen Gerbiiliyhdistyksen kotisivuihin. Myös erilaisilta jyrsijäyhdistyksiltä saa asiantuntevia neuvoja! Otathan selvää eläimestä ennen lemmikiksi hankkimista!



(C) H.Härkönen 2009
©2017 Heidin kotisivut - suntuubi.com